Jos mun koirat jotakin osaa, niin ne osaa sairastaa. Ja ne tekee sen sitten kunnolla. Valitettavasti.

Ruu alkoi maanantai-iltana olemaan liian rauhallinen, tyttö vain nukkui. Tiistaina se oli jo selkeästi kipeä, se oli jäykkä ja kivuliaan oloinen, ei pystynyt ravistelemaan päätään, ei kääntämään päätään ja oli täysin haluton liikkumaan. Töissä se katsottiin ja päätettiin ensin kokeilla kipulääkettä ja lepoa, lihasperäistä traumaa lääkärit epäilivät kun oli vain kipeä, kuumetta ei ollut. Kipulääke auttoi sen verran, että Ruun mieliala parani, tyttö halusi ja yritti leikkiä, mutta kaikki äkkinäinen aiheutti kuitenkin kovaa kipua. Eilen meidän neurologit sitten tutkivat tytön uudestaan, kun ei ollut selkeästi mennyt parempaan. Pikkuinen Ruu tuupattiin uneen ja siitähän tyttö sitten sulavasti menikin röntgenin kautta magneettikuvaukseen. Magneetissa sitten vika viimein löytyi; Ruulla on paise/tulehdus niska lihaksissa, vasemmalla puolella. Trauman aiheuttama todennäköisesti, varmaankin pureman aiheuttama baktreeritulehdus. En tosin ole huomannut muuta kuin pienen, täysin viattoman näköisen arven Ruun niskassa reilu viikko sitten. Enkä tosiaan ajatellut siitä sen enempää.

Olen kuitenkin varsin huojentunut tästä löydöksestä, sentään jotain mikä voidaan hoitaa antibiootein ja kipulääkkein. Nyt Ruun kyljessä komeilee opiaattikipulääkelaastari, joka toivottavasti pitää kivut kurissa siihen asti, että antibiootti alkaa puremaan. Niin karmea viikko ollut, itselläni on ollut lähes jatkuva migreeni päällä kun olen ollut huolesta sekaisin. Eilisen työpäivänkin aikana tuli tirautettua kyynel jos toinen ja kolmaskin kun Ruuta tutkittiin ja sisäinen pessimistini pelkäsi pahinta. Mikä lie se olisikaan ollut.

Nyt meillä on toivoa ja uskonkin että rakas Ruuni paranee täysin.