Lähdetttiin lauantaina aamulla Aavan ja Cillan kanssa kohti Tamperetta. Juuso jäi taas kotimieheksi. Lauantai vietettiin Kaisan ja koirien kanssa melkein kokonaan treenaten. Ensin tottisteltiin hyvin pitkästä aikaa ja olin varsin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Aavakin osasi vaikka taukoa on tosissaan ollut ihan luvattoman pitkään. Tehtiin Aavan kanssa seuraamista, täyskäännöksiä, luoksetuloa ja noutoa.

Cillakin sai vähän puuhastella, pääosin vain leikittiin. Otettiin kuitenkin myös vähän perusasentoa ja siitä yhden askeleen etenemistä. Hitaasti hyvä tulee...

Tottistelun jälkeen lähdettiin metsään. Tehtiin esineruutu sekä jäljet. Aava ja Cilla löysivät molemmat ensimmäisen esineen helposti, mutta toinen ei meinannutkaan löytyä sitten millään. Kumpikaan tytöistä ei halunnut mennä kyseisen kiven taakse missä toinen esine oli vaikka muilta osin kävivätkin hyvin ruutua läpi.

Aavan jälki meni taas todella hyvin. Viisi keppiä kuudesta nousi ja jäljestys oli kivannäköistä, melko tarkkaa. Kulmat tuottaa Aavalle kyllä vakavia ongelmia, ne täytyy tarkistaa joka suunnasta. Onneksi oikea suunta kuitenkin aina löytyy, hetken mietiskelyn jälkeen.

Cillan jälki oli vaihteeksi täysi kaaos ja jouduin tekemään tytölle uuden, helpomman jäljen. Toinen jälki menikin sitten ihan mallikelpoisesti, kaksi keppiä oli ja molemmat nousi.

Treenien jälkeen olikin riehumisen vuoro, Aava, Cilla, Peppi ja Pinni saivat painella metsässä. Praatu joutui jäämään autoon, kun on saikulla :(

Cilla ja Aava hymyissä suin

Sunnuntaina oli Aavan kauden viimeinen maastokisa eli rhodesiankoirien maastomestaruus. Viime vuonnahan Aavasti pinkoi kyseisen kilpailun voittoon, vuosi on kuitenkin saanut paljon aikaan ja tällä kertaa Aavan pisteet taisteli viimeisistä sijoista. Aava oli kyllä kovin innoissaan kun pääsi taas vieheen perään, mutta tyttö on keksinyt kuinka maastokisoissa voi oikoa ja tekikin sitä oikein urakalla. Finaalijuoksussa täytyi oikein ihmetellä kuinka luovaa ajattelua Aava käyttikään kun lähti kovin määrätietoisesti aivan eri suuntaan kuin viehe. Sääli sinänsä kun on keksinyt oikomisen, sillä siinä helposti pilaa oman juoksunsa lisäksi myös kaverin juoksun.

Vielä pari kuvaa kun Aava liitää punaisessa manttelissa vieheen perässä, kuvat on ottanut Timo Kivisalo: