Aavalla on nyt luova tauko treeneistä, siltä ainakin näyttää kun aika tuntuu loppuvan vuorokaudesta kesken. Tylsää sinänsä kun vastahan me päästiin vauhtiin. Toivotaan, että tämä jää vain viikon pituiseksi taantumaksi.

Cillan kanssa ehdin tänään ottaa pienen tottistreenin. Neidillä oli taas ihan omat askelkuviot, mitä vähemmän jalkoja maassa, sen parempi. Hieman on malttamatonta meininkiä, mutta olkoon. Tein myös jäljen tytölle ja oli taas kiva huomata kuinka kerta kerralta homma sujuu paremmin ja innokkaammin.

Hanna seuranamme mentiin sitten vielä metsään koko lauman kanssa. Taisi eilinen lenkki Adan ja Elinan kanssa painaa koirien jaloissa kun meno oli niin rauhallista. Löydettiin eilen taas täysin uusia huudeja Landbosta, eksyttiin lammelle jota ympäröi suo ja eilen se oli vielä maailman paras hepulointipaikka. Tänään siellä jaksoi vain juoda vettä. Toisaalta ihan kiva vaihteeksi kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä milloin päättömästi säntäilevä, villiintynyt koiralauma juokse päin puuta tai meitä..