Oltiin eilen taas harjoittelemassa nenätyöskentelyä Henriikan ja Tipun kanssa metsäjäljellä. Tein Aavalle taas vähän pidemmän jäljen ja ilokseni tyttö ajoi sen hienosti. Itse mokasin kesken jäljen kun kehuin Aavaa vähän liian iloisesti ja tyttö luuli tulleensa jäljen loppuun ja sekosi hieman touhuissaan. Hetken siinä pyörittyään löysi kuitenkin takaisin jäljelle ja ajoi sen loppuun.




Tytöillä oli hieman kuuma


Mulle kävi pieni työtapaturma perjantaina. Olen harjoittelussa eläinlääkärissä ja leikkaukseen tullut pieni basenji päätti herätä kesken anestesian. Se oli kuin rasvattu salama kun se pomppasi pystyyn leikkauspöydällä, silmät lautasenkokoisina. Yritettiin toisen hoitajan kanssa estää sen tippuminen pöydältä (ja onnistuttiinkin), mutta koiruus ehti tarttua käteeni ja purra. Yllättävän kova puruvoima noinkin pienellä koiralla. Nyt mulla on sitten oikea käsi paketissa, viisi kivaa pistohaavaa kämmenessä, antibioottikuuri ja viikko saikkua. Varsin kädetön olo.

Samaisena perjantaina vein myös meidän vanhemmilla asuvan vehnävanhuksen lääkäriin kun tyttö on alkanut ontua oikeaa takajalkaansa. Diagnoosi on tosi lohduton, Tessalla löytyi kasvainmuutoksia oikeasta lonkasta.  Me ollaan sitten oltu ihan murheellisia koko perhe. Tessa on meidän ensimmäinen koira, ja luonnollisesti sen oli tarkoitus elää ikuisesti.. Nyt Tessa syö vahvoja kipulääkkeitä, saa nähdä kauan niillä pärjätään.

Meidän ihana Tessalainen