Kuten kuvasta näkee. Aava pääsi tänään ensimmäistä kertaa A-esteelle. Tyttö oli esteestä varsin innoissaan ja kiipeili sen yli ihan ilman apujakin muutaman harjoituskerran jälkeen. Hyvä Aava! Aavan mielestä kyseinen este ei tainnut olla lainkaan niin vaarallinen mitä itse siitä kuvittelen. Mielestäni se on aivan liian pelottavan näköinen estehirviö, se on kuitenkin ylitettävä jos joskus mielii kilpailemaan ja Aavahan sen onneksi ylittää enkä minä...

Tänään tosiaan on niin armoton treenipäivä takana, että väsyttää jo ajatuskin siitä. Ensin oltiin Aavan,  Ammin ja Chilin kanssa Porvoon hallissa tottistelemassa. Aava oli tänään tottelevainen koira, kaikki mitä tehtiin meni melkoisen hyvin. Aloitin kapulatreenillä, annoin Aavalle vauhdissa kapulan suuhun ja juoksutin tyttöä hetken aikaa kunnes pyysin tuomaan kapulan ja hyvin meni. Ollaan otettu valtava loikka eteenpäin kapulan kanssa. Se alkaa oikeasti vihdoin onnistua minun haluamalla tavalla, eikä Aava vain mulkoile kapulaa kaukaa.

Keskityin tänään myös paikallaan makuuseen, neiti kun on keksinyt että voi aivan hyvin nousta ylös kesken kaiken. Tänään tyttö ymmärsi ettei voi. Otettiin myös seuraamista, meni suurimmaksi osaksi todella hyvin, käännöksiä ja liikkeestä seisomista. Ja toki myös leikittiin ja sehän on aina niin ihanaa!

Hallitreenien jälkeen otin Cillukan kanssa myös pienet tottistelut, pari lyhyttä seuraamista, perusasentoa ja leikkiä! Cilla oli taas niin täynnä energiaa, ettei meinannut käsissä pysyä. Toisaalta on vain ihanaa kun tyttö on kaikesta enemmän kuin innoissaan, vielä kun opin kanavoimaan tuon kaiken energian niin hyvä siitä tulee.

Tottistelujen jälkeen hurautettiin autot Landbohon. Tehtiin Chilille ja Aavalle jäljet, minkä jälkeen tallattiin esineruutu. Reipasta, eikö vain?!

Aava oli ruudussa tänään ihan hyvä, lähti taas ruutuun vauhdilla ja etsi hienosti, mutta löydettyään esineen, heitteli sitä, pudotteli sitä. Toi sen siis huonosti. En tiedä mikä meidän ruudussa mätti tänään, kun Chililläkään ei mennyt ihan putkeen. Ehkei aina voi loistaa :)

Ruudun jälkeen oli vielä jälkien vuoro. Aava osoitti taas olevansa vallan oiva jälkikoira, ohjaaja taasen osoitti olevansa ihan täysi sekoileva hullu siellä liinan toisessa päässä. Heti jos Aava hieman harhautuu jäljeltä alkaa minun armoton säätö ja panikointi. Aava kuitenkin hienosti löysi kaikki kolme keppiä ja ilmaisi ne iloisesti, huolimatta hermoilevasta ohjaajastaan. Oppia ikä kaikki, ehkä joku päivä saan itseni hallintaan :) Aavasta olen enemmän kuin ylpeä.

Totaalisen uuvuttavan treenipäivän päätteeksi tultiin Ammin kanssa vielä meille ja tehtiin pikkuisille, eli Cillalle ja Unnalle makkararuudut. Sen jälkeen tytöt pääsivät sisälle tutustumaan toisiinsa. Cillalla, kuten yleensäkin, oli vähän turhan paljon energiaa matkassa, eikä meinannut pystyä hillitsemään tassujaan eikä itseään Unnan kanssa. Vähän ajan kuluttua kuitenkin rauhoittui sen verran, että tytöt saivat aika huvittavat hepulit aikaiseksi sohvalla. Söpöt!

Ammille kiits aivan loistavasta tehotreenipäivästä! Ja kuvista jälleen kerran!