Tänään mun Juusolainen täyttää kolme vuotta! Hui, sehän on jo melkein keski-ikäinen. Kyllä Juusossa kieltämättä alkaa pikkuhiljaa näkyä vanhenemisen merkkejä, se on edelleen sellainen villi vilpertti, mutta se tykkää nykyään myös läheisyydestä ja hellyydestä. Ennen se ei välittänyt yhtään. Tänäänkin se kiipesi mun syliin haluten rapsutuksia. Söpöä. Synttärilahjaksi Juuso sai iltaruuaksi Pirkan sydänpateeta. Aika gourmeta... kaikki kärsii mun opiskelijabudjetista. Kyllä Juuso kuitenkin tykkäsi tosi paljon, ainakin kuolaamisesta päätellen. Aava ei meinannu pystyä syömään omaa ruokaansa kun Juuson kupista tuli niin herkullinen tuoksu.

Aava oli tänään ihanalla tuulella, se oli nimittäin tosi kiltti. Lenkillä Itä-Helsingin kaduilla pystyin pitämään sitä kokoajan vapaana, mulla oli kyllä treeniliivi päällä, joka tekee musta aika vetoavan tyypin Aavan silmissä. Silloinhan mussa on patukoita ja palloja, ne on niin ihania Aavan mielestä. Mutta joka tapauksessa koira oli kuulolla ja mulla hymy korvissa. Otin myös vähän tottista Aavan kanssa, eikä edes sade haitannut neidin intoa. Tulipahan sekin kokeiltua, patukka on pop vaikka tulisi vettä.

Täytyy nyt tähänkin vielä mainita Aavan aivan katastrofaalinen suhtautuminen kynsien leikkuuseen. Eilen oli taas sen kamalan tapahtuman aika. Kynsiä on leikattu kerran viikossa, siitä asti kun tyttö mulle tuli. Alussa se oli aivan kamalaa, eikä se onnistunut ilman apukäsiä, jotka toimivat herkkuautomaattina. Nyt ollaan taas jostain syystä palattu pisteeseen nolla, eli ei onnistu. Tai siis kyllä se onnistuu kun istun koiran päällä, koira huutaa ja minä leikkaan. Mutta voi sitä stressiä ja hikeä mitä jokin typerä kynsien leikkaaminen aiheuttaakaan, vaikka koskaan ei ole leikatessa sattunut. Muuten tassuihin ja kynsiin saa koskea ihan miten vain, mutta sillä sekunnilla kun kynsileikkurit hipaisevat kynttä niin PANIIKKI! Aivan uskomatonta, mutta tämmöistä tällä kertaa.

Kuvassa päivänsankari ja sen kaveri