Pientä päivitystä taas, kun olen jälleen elävien kirjoissa. Sain sitten mahapöpötartunnan Unnalta.  Tajusin sen torstaina kiertäessäni Juuson kanssa Töölönlahtea, että mulla on ihan kammottava olo. Se oli pisin lenkki ikinä, laahustin eteenpäin, kaikki muut vain meni ohi. Suunnittelin siinä jo taksin tilaamista kun en meinannut eteenpäin päästä. Lopulta selvisimme kotiin ja siitä se riemu sitten alkoi, maailman kamalin vatsatauti! Seuraavan yön vietin vessan lattialla voivotellen. Musta irtaantui niin paljon tavaraa, ettei tosikaan. Vielä kaksi päivää yökköyön jälkeenkin olen kaksi kiloa kevyempi kuin taudin alkaessa, vaikka hyvin pysyy kaikki jo sisällä. Onneksi tuo tauti on jo taaksejäänyttä elämää.

Huomenna  meillä jatkuu Aavan kanssa bh-kurssi. Vähän olen huonosti treenaillut tällä viikolla, täytyy myöntää.  Ollaan kuitenkin hieman saatu takapäähän uutta eloa, kun seuruutin Aavaa seinän vieressä onnistuneesti niin eteen- kuin taaksepäin. Se oli vallan riemastuttavaa, aikaisemmin peruuttaminen ei ole meiltä onnistunut. Yllättävän vaikeeta saada se takapää toimintaan. Kyllä se tästä, mun täytyy vain ryhdistäytyä.

Koirat pääsi tänään vihdoin monen päivän ankeuden jälkeen metsään riehumaan, Aava leikki kengurua ja Juuso kai sitten kengurunmetsästäjää?!





Juuso löysi metsästä hienon aarteen, jota se yritti raahata mukanaan kunnes havaitsi ettei ihan pysynyt meidän perässä sen kanssa...