Vappu selvinpäin, koiria treenaten. Aivan ihanaa! Eilen käytiin Ammin ja koirien kanssa Landbon metsissä, ensin tehtiin esineruutu, sitten jäljet ja sen jälkeen käytiin vielä koko konkkaronkan kanssa lenkillä. Aavan eilinen esineruutu oli hupaisa, iloa ei taaskaan puuttunut, Aava löysi kaikki kolme esinettä nopeasti, mutta ei tuonut ainuttakaan... Oli niin paljon energiaa, että täytyi vain juosta. Aavan jälki puolestaan meni niin loistavasti ettei mitään rajaa, tyttö teki ensimmäisen janansa, muutaman metrin ja löysi jäljelle hienosti. Maasto oli kuivaa ja kallioista, mutta Aava jäljesti ahkerasti. Muutaman kerran harhautui, mutta palasi jäljelle nopeasti ja itsenäisesti. Kaikki kolme keppiäkin löytyi ja ilmaistiin. Kerrassaan mainio jälki ja itsekin alan oppia rauhoittumaan liinan toisessa päässä antaen koiralle työrauhan.

Tänään mentiin heti aamusta taas treenailemaan ja pitämään hauskaa, samalla kokoonpanolla, mutta tällä kertaa mentiin Nuuksioon. Jätettiin autot hiekkamontulle, minkä ympäristöön käytiin ensin tallaamassa jäljet ja sitten esineruutu. Ennen Aavan esineruutua tein parit noutotreenit, muistuttelin vähän mitä olisi tarkoitus ruudussakin tehdä. Tuoda tavara minulle, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ammi kävi viemässä Aavan esineen ruutuun ilman, että Aava näki sitä. Aavan ongelmana kun ei ole irtoaminen taikka esineen löytäminen vaan ainoastaan palautus. Tänään myös vietiin vain yksi esine ruutuun, jottei Aavalle tulisi tarvetta tiputtaa jo löytämäänsä esinettä jos uusi esine tupsahtaa näköpiiriin. Sitä kun on tapahtunut. Aava oli taas aivan riemuissaan kun pääsi hommiin. Ensimmäinen lähetys ruutuun ja katapultin tavoin, vauhdikas singahdus suoraan ulos ruudusta. Käskin tytön takaisin ja lähetin uudestaan. Aava päättikin jäädä sitten noin metrin päähän minusta. Ei muuta kuin kolmas yritys ja se menikin kuin suoraan oppikirjasta, irtosi hienosti, teki töitä, löysi esineen ja toi minulle! Jipii! Se oli siinä!

Aavan jälkeen oli Cillan vuoro. Unohdin laittaa tytölle liivit päälle, hups. Jos Aavassa riittää virtaa, niin sitä riittää myös pikkuneidissä. Tyttö haluaa tehdä kaiken täysillä ja tästä syystä Cillan toimintaa onkin aika koomista seurata. Cillan esineruutu meni myös todella hienosti tänään, ensimmäisellä kerralla oli vähän ongelmia löytää lelu ruudusta, mutta toinen kerta meni ihan nappiin. Cilla pomppasi vauhdilla ruutuun ja löysi lelun, palautus tuli niin täysillä, ettei nopeammin voisi toivoakaan :) Palautus on ainakin toistaiseksi erittäin hyvällä mallilla verraten isosiskoon.

Ruutujen jälkeen mentiin jäljelle, Aavan jana ei mennyt tänään ihan eilisen veroisesti, tyttö lähti paluujäljelle mutta kääntyi sitten kuitenkin oikeaan suuntaan. Aavalla oli tänään vauhti päällä, sain jopa vähän himmailla. Huolimatta vauhdista, meni jälki aivan mahtavasti. Ei ollut mikään ihan lyhyt jälki, ja sisälsi kaksi polun ylitystä sekä aika tiukan kaarteen, joista Aava kuitenkin selvisi täysin itsenäisesti. Kaksi ensimmäistä keppiä Aava ilmaisi upeasti, viimeinen keppi jäi ilmaisematta, tyttö oli siinä vaiheessa aivan puhki eikä oikein jaksanut sitten keppiin enää keskittyä. Kokonaisuutena oli kuitenkin todella upea jälki ja olin taas tytöstäni enemmän kuin ylpeä. Aivan mahtava laji ja Aava tykkää kuin hullu puurosta.

Ollaan kyllä tänä keväänä edistytty aivan uskomatonta vauhtia niin esineruudussa kuin jäljessäkin. Ja yksi aivan ihastuttava asia on Aavan nouto, jonka nyt uskon jo joku päivä olevan hallussa :) Tästä huimasta etenemisestä en voi muuta kuin kiittää Ammia, joka on opastanut meitä aivan käsittämättömän taitavasti ja sinnikkäästi. Kiitos Ammi!

Treenien jälkeen päästettiin koirat kirmaamaan hiekkakuopalle. Unna joutui vielä jäämään autoon, jottei tulisi pienimpänä runnotuksi. Cilla kun ei ainakaan kykene hillitsemään itseään millään.  Chilillä, Aavalla ja Cillalla oli huippuhauskaa juosta hiekassa rinnettä ylös ja alas. Aurinko porotti armottomasti, oli aivan ihanan lämmin päivä. Montun vieressä oli vesilammikko, mihin koirat keksivät mennä juomaan ja vilvoittelemaan. Vedessä on aina hauskaa leikkiä ja Ammi onnistuikin saamaan hyviä ilmeitä ja liikkeitä vaikka kuinka paljon kamerallaan.

Nuuksiosta lähdettiin koirien kanssa vielä Ninalle jatkamaan vappupäivää. Aava ei jaksanut Ninalla enää muuta kuin maata auringossa, mutta Cilla jaksoi painia Vilhon kanssa. Lapsilla oli oikein hauskaa, kuuma aurinko ei vienyt voimia. Oli oikein leppoisa iltapäivä, nautittiin auringosta ja grillattiin! Ihanaa!