Oltiin Ammin, Irinan ja koirien kanssa Espoossa treenaamassa koko viikonloppu. Olimme varanneet viikonlopuksi mökin, missä suunnittelimme viettävämme vapaa-ajan. Mökille päästyämme totesimme kuitenkin, ettei asumus ihan vastannut odotuksiamme. Talo oli vanha ja hyvin raihnainen ja jääkylmä. Vaihdoimme sitten maisemaa ja päätimme yöpyä Oittaan leirintäalueella. Vuokrasimme itsellemme pienet mökit ja viihdyimme siellä aivan mainiosti. Lauantai-ilta menikin rattoisasti saunoen, grillaillen ja viiniä maistellen :)

Lauantaipäivä vietettiin Kellonummen metsässä, jälkiä ja esineruutua tallaten ja tehden. Ilma oli aivan kauhea, vettä satoi lähes jatkuvasti enemmän tai vähemmän. Koirat eivät kuitenkaan näyttäneet välittävän sateesta. Meitä ihmisiä se haittasi kun ei saatu kuvia ja kengät kastuivat :)

Aavan jälki meni lauantaina todella huonosti, en tiedä mitä säätöä siinä oli. Aava ei meinannut löytää jäljelle ollenkaan, hukkasi sen jatkuvasti ja käveli lähes kaikkien keppien yli. Ainoastaan viimeinen keppi nousi. Esineruutu meni onneksi hienosti.

Cillakin teki lauantaina molemmat, sekä jäljen, että ruudun ja suoriutui niistä todella hyvin. Esineruudussa tytöllä on vauhtia niin paljon ettei voi todeksi uskoa, palautuskin on aina täysillä. Kerrassaan ihanaa!

Sunnuntaina saatiin onneksi herätä aurinkoiseen aamuun. Ennen kuin lähdettiin metsään, otettiin pentujen kanssa tottista parkkipaikalla ja tehtiin Unnalle ja Amanille makkarajäljet nurmikolle. Cillan kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja lyhyttä seuraamista. Tehtiin muutama maahanmeno ja Cilla sai myös kantaa noutokapulaa. Ja toki leikkiä. Onnistuneet tottistelut Cillalla :) Aavan tottistelut jäivät yhteen noutoon kun muuhun ei eilen riittänyt motivaatio. Tai jotain.

Ammin oli tarkoitus tehdä Aavalle helpompi jälki sunnuntaina, jotta lauantain epäonnistuminen unohtuisi. Metsä oli kuitenkin niin yllätyksiä täynnä, ettei jäljestä kovin helppoa tullutkaan. Aavan viretila oli eilen onneksi huomattavasti lauantaita parempi, että jälki meni varsin mallikkaasti vaativuudestaan huolimatta. Muutaman kerran jouduin kuitenkin tyttöä auttamaan kun jälki katosi, mutta kaikki kepit nousivat, mikä oli varsin ilahduttavaa.

Molempien tyttöjen esineruudut menivät eilen myös hyvin. Kaiken kruunasi Cillan jälki, jonka tein viimeiseksi. Tein jäljestä varmaan puolet pidemmän mitä aikaisemmin olen tehnyt ja loppuun jätin kepin. Cilla ajoi jäljen kuin vanha tekijä ja ilmaisi kepinkin upeasti. Siinä vasta supertyttö! Cillan treeneissä ei siis juuri ollut moitteen sanaa, tyttö on niin innokas ja iloinen, että tulee itsekin hyvälle tuulelle. Aavan viikonloppu oli vähän enemmän ailahtelevainen, mutta ei se mitään. Sellaista sattuu. Kaiken kaikkiaan todella hauska ja antoisa viikonloppu. Kiitos Ammi ja Irkku seurasta :)