Tänään mentiin taas Hyvinkäälle iltaa viettämään. Kyllä oli hullu koiraharrastaja-olo kun ajettiin kaatosateessa kohti Hyvinkään vinttikoirarataa. Satoi tai paistoi, koiranhan on aivan pakko päästä juoksemaan. Vielä kun Aavan valeraskaus on vienyt tytöstä kaikki mehut, en todellakaan ollut varma lähteekö neiti vieheen perään tänään laisinkaan. Onneksi Aava oli samaa mieltä kanssani, satoi tai paistoi, koiran on aivan pakko päästä juoksemaan. Sinnehän tuo taas Adan kanssa singahti, vieheen perään.

Kopitus ei kyllä tällä kertaa mennyt laisinkaan niin kuin sen olisi pitänyt. Aava meni kyllä ensin koppiin, mutta kun huomasi ettei siitä heti päässytkään läpi juoksemaan niin tyttö heitti ympäri kapeassa ja ahtaassa kopissa ja alkoi piipittää surkeana. Avasin sitten takaovea, jotta saisin käännettyä Aavan oikeinpäin ja tyttöhän rynnistikin sieltä ulos sellaisella vauhdilla etten ehtinyt otetta ottaa. Aava sitten kiersi kopit ja kirmasi radalle, onneksi juuri sopivaan aikaan, viehe oli juuri kohdalla ja Ada pääsi samaan aikaan radalle. Pienen pientä säätöä siis (eli hirveätä koheltamista), itse olin kuitenkin vaan todella tyytyväinen, että Aava innostui juoksemaan. Täytyy tuota kopitusta opetella tulevissa treeneissä.

Aava radalla, Adaa ei kuvassa näy koska hän on vikkeline koipineen paaaaljon Aavaa edellä :)


Treenien jälkeen mentiin taas metsään  juoksuttamaan koiria.  Onneksi siinä vaiheessa ei satanut enää ihan kaatamalla ja oli mukava samoilla metsässä Elinan ja Adan kanssa. Aavakin unohti täksi päiväksi vakavan masennuksensa ja juoksi myös metsässä iloisesti. Voi kuinka kivaa, hyvät kaverit pelastaa vaikeinakin aikoina. :) Juuso löysi metsästä itselleen aivan mahtavan kuraojan missä lyllersi pitäen omaa kivaa ja nyt sitten meillä haisee muta kotona, koirien pesusta huolimatta.