Huhhahei, mikä päivä takana. Herättiin Aavan kanssa kukon laulun aikaan ja lähdettiin Ninan ja Eddien kanssa kohti Viroa. Laivamatka meni varsin unisissa merkeissä, molemmat ollaan Ninan kanssa lomalaisia ja unirytmi sen mukainen... Kummasti sitten herättiin kun päästiin Tallinnaan, tarkoituksena päästä nopeasti laivasta ulos ja suorinta tietä kisapaikalle. Aikaa karkeloiden alkuun kun ei ollut turhan paljoa. Paniikinpoikanen sitten tulikin jo heti laivassa kun ei meinattu päästä paatista pois kun yhdestä autosta puuttui kuski. Siinä vaiheessa ei enää väsyttänyt, pientä hermostuneisuutta *lue: armotonta kiroilua, päät punaisina* alkoi olla ilmassa. Päästiin kuitenkin tielle, mutta ei sitten sitä suorinta tietä löydettykään. Hukattiin itsemme täysin Tallinnaan, eikä meillä jossain vaiheessa ollut enää minkään näköistä tietoa, mikä olisi oikea suunta. Siinä vaiheessa alkoi jo oikeasti pelottaa, ehditäänkö kisoihin ollenkaan. Onneksi muutaman kurvin jälkeen kuitenkin päästiin (Janican avustuksella) perille. Eikä loppujen lopuksi ollut edes mikään ihan hullu kiire ennen alkueriä.

valmiina juoksemaan


Aava juoksi alkuerän yksin ja meni tosi hienosti. Ae:n jälkeen tyttö olikin ihan hyvässä pistejohdossa. Toinen juoksu sitten taas olikin Aavalle liian rankka, kestävyyttä ei ole ja meno näytti lähinnä hölkältä. Aavan parina oli Chai, joka pinkoi Aavaa huomattavasti edellä. Pelkäsin jo, että tyttö jättää juoksun kesken, sen verran oli väsyneen näköinen askel, kunnes viehe kurvasikin juuri sopivasti melkein Aavan eteen ja tyttö sai rutistettua vielä loppuun ihan innokasta juoksua.  Oli vieheelläkin ensimmäisenä, tosin väisti kiltisti kun Chai saapui. Tämä Aavan "taktikointi" ei kuitenkaan vakuuttanut tuomareita ja pisteet olivat sen mukaiset. Yhteensä Aava sai pisteitä 455, eli sertin arvoinen juoksu jälleen. Se on vaan harmi kun muut saa vielä enemmän niitä pisteitä. :) Eddie voitti koko potin ja sai sertin. Mahtavaa! Aavan täytyisi päästä veljensä mukaan peurametsälle, näyttää olevan vallan loistavaa treeniä.

Vaikka menestystä ei (taaskaan) tullut, oli päivä mitä mahtavin. Meillä oli kisapaikalla oikein hauskaa ja koirilla oli hauskaa, vieheenmetsästys on aina ihanaa. Aavaa tuskin harmittaa, ettei sertiä saanut.  Tai ei harmita ainakaan enää, neiti pääsi näyttämän paluumatkalla vielä taivaanmerkit Eddielle kun vietiin ne rannalle riehumaan. Enää ei siis Aavalla ainakaan ole mitään hampaankolossa... Eddie sai kyytiä.

painia...


ja juoksua


Loistava reissu taas takana. Kiitos Ninalle ja Janicalle seurasta. Jos matkanjärjestäjä jaksaa näitä matkoja meille järkkäillä, niin mä otan sen picnik-korin mukaan ensi kerralla... ja ehkä tuolitkin. Ja paluumatkalla ehkä ostan sen sertinkin. :)
Nyt väsyttää, Aavakin pötköttää tässä vieressä lattialla sen näköisenä, että saa nähdä mikä päivä jaksaa siitä nousta...