Aivan upeita päiviä, jotka me olemme viettäneet sisällä ihmetellen. Hitto, ulkona on niin kylmä ettei siellä tarkene kukaan, etenkään pieni Ruu, eikä sen puoleen isompi Aavakaan. Juusohan siellä viihtyisi, mutta Juusokaan ei sinne pääse kun ei muutkaan. Elämä on epäreilua, ei voi minkään.

Kun Aava päätti että Ruu on ihan kiva :)

Ollaan tutustututtu Ruuhun ja Ruu meihin, nyt viikonloppuna tapahtui ihmeitä ja Aava alkoi leikkimään pienen kanssa, ihanaa. Ruu on jo ihan täysin osa porukkaa, edelleen maailman ihanin pentu, vaikka kahdet pissat onkin ehtinyt tehdä sohvalle. Todella hienosti Ruu myös pissaa jo ulos, vaikka kylmyyden takia ulkoilut ovatkin tasan sen pissan pituisia. Yöt ovat menneet alusta asti ihanasti, pieni Ruu nukkuu (melkein protestoimatta) niin pitkään kuin me muutkin. Ollaan harjoiteltu Ruun kanssa kynsien leikkuuta, joka toistaiseksi sujuu helposti, Ruu on myös matkustanut autolla aika paljon sekä harjoitellut yksin oloa kotona. Ääntä tytöstä lähtee kyllä ihan kiitettävästi aina kun jokin asia ottaa päähän, niin kuin auton häkissä oleminen tai yksin kotiin jääminen. Toistaiseksi Ruu on kuitenkin varsin kehityskelpoinen ja autossa osataan jo viikon harjoittelun jälkeen nukkua kiltisti ja yksin oleminen kotonakaan ei ole enää pelkkää huutoa. Ruu on niin etevä :)

reissaaja-Ruu

Muutama kyläreissukin ollaan tehty, käytiin siskoni luona viime viikolla, Ruu ja lapset villiintyivät toisistaan niin että meitä muita ehkä hieman hirvitti, mutta onneksi itse telmijät olivat vain tohkeissaan toisistaan. Eilen lähdettiin koirien kanssa Tervalammelle Ninalle ja Ruu tapasi Eedwardin ja Vilhon. Vastaanotto oli rhodesiankoiramaisen viileä, pääosin E ja V taisivat olla pentua paossa sohvalla. Pennut vaativat siedätystä, sehän jo tiedettiin, tästä on hyvä jatkaa.

kaikki halusivat linnun hengiltä...