Käytiin Juuson ja Cillan kanssa eilen metsälenkillä. Juuso meni tuttuun tapaansa aivan omia menojaan ja Cilla joutui sitten tyytymään minun seuraani. Cillalta puuttui riekkukaveri kun Aava jäi kotiin haljenneen korvansa kanssa.

Aavalla on nyt hieman tylsät viikot kun revennyt korvanlehti parantelee itseään. Haava voi varsin hyvin, mutta ei kestä yhtään pään ravistelua tai haava aukeaa ja alkaa vuotamaan. Jouduin ottamaan paketin Aavan päästä pois kun se ilmeisesti ahdisti Aavaa, tyttö ei tykännyt siitä yhtään. Päädyin sitten teippaamaan korvat yhteen, se estää tehokkaasti korvien ravistelun ja Aavakin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Ainut harmi on kun en uskalla päästää Aavaa riehumaan muiden kanssa kun korvat on teipattu ettei vain satu mitään. Aava elää siis tylsää elämää siihen asti, että korva on kunnossa.

Tänään Juuso keksi järjestää itselleen ohjelmaa kun tulin töistä kotiin. Päästin koirat pihalle ja hetken kuluttua olin ottamassa niitä takaisin sisälle, kun Juusoa ei löytynytkään mistään. Lähdettiin sitten Aavan ja Cillan kanssa etsimään karkulaista. Kävelin ja huhuilin Juusoa jonkun aikaa ja yhtäkkiä poika tulikin juosten jalkoihini. Juuson perässä juoksi tyttö, joka oli yrittänyt saada Juustoa kiinni, tyttö oli ehtinyt jo ilmoittaa poliisillekin karkulaisesta. Juuso oli kuulemma kirmaillut täysin holtittomasti teiden yli ja oli muutenkin melko kaukana kotoa. Hui. Kovasti kiittelin tyttöä, joka oli yrittänyt auttaa ja saada Juusoa kiinni, Juuso ei nähtävästi halunnut kuitenkaan vieraalle antautua. Onneksi karkureissu päättyi kotiin, ilman vahinkoa. Pelottava kokemus kuitenkin.