Ihan kauheeta, mun prinsessa on vallan allapäin. Aava on nyt ollut muutaman päivän ihan tylsistynyt, joku on käynyt imemässä siitä elämän ilon pois. Aavaa ei kiinnosta juuri muu kuin nukkuminen ja syöminen. Ruoka maistuisi kyllä ihan jatkuvasti. Ainahan ruoka on Aavalle ilon aihe, mutta tällä hetkellä vielä normaaliakin enemmän. Jos tyttö ei ole pedillään makoilemassa, voi sen löytää keittiöstä päivystämässä ruokakomeron oven edestä, oven kahvaa tuijottaen. Kai neiti yrittää ajatuksen voimalla avata oven ja päästä ruokatynnyreihin käsiksi.

Lenkilllä Aava on lähinnä perässä vedettävä. Ollaan käyty nyt paljon koirapuistoissakin, mutta sielläkin Aava vain seisoo ja tuijottaa leikkiviä koiria. Tänään käytiin Rajasaaressa ja Juuso juoksi siellä varmaan tunnin putkeen ihan täysiä uuden rhodeystävänsä kanssa, Aava tyytyi seuraamaan leikkiä mun vierestä. Aava ei IKINÄ käyttäydy noin. Niin outoa, koira on kuin eri. Tällaistako tämä elo on näiden narttujen kanssa? Hormoonit perkele. Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi, mulla on sekopää-Aavaa jo ikävä.