Ihana kesäloma oli ja meni. Vuokrattiin Ninan kanssa hulppea motorhome, jossa asuttiin reilu kaksi viikkoa kera neljän rhodesialaisen. Ajettiin ja nähtiin paljon, kilometrejä kerääntyi Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Hollannista sekä Belgiasta. Käytiin koiranäyttelyissä, tavattiin paljon hauskoja ihmisiä, shoppailtiin, nautittiin upeista maisemista ja juoksutettiin koiria upeilla dyyneillä.

hölmöläiset rivissä

Aavan ja Cillan hug

Itse en ollut ilmoittanut koiriani kuin yhteen näyttelyn reissun aikana, Hollantiin Udeniin. Cilla oli nuorten luokassa ja Aava valioissa. Päivästä tulikin todella ikimuistoinen, kun ensin Cilla sai ensimmäisen erinsä ja sijoittui nuorten luokassa toiseksi. Yllätys oli kuitenkin vielä edessä, sillä Aava ihastutti tuomarin täysin ja oli ROP ja sai sertin ja cacibin, sen neljännen cacibin, joka teki Aavasta kansainvälisen muotovalion. Aika huimaa. Hymy pysyi huulilla aika pitkään tämän näyttelyn jälkeen, Aava se osaa yllättää.

Cilla kehässä:

Aava kehätähtenä:

Loma asuntoautossa sujui yllättävän leppoisasti. Ensimmäisenä päivänä pelkäsin saavani burnoutin kun auto tuntui niin ahtaalta, mutta se tunne meni ohi nopeasti. Koiratkin sopeutuivat autoelämään hienosti ja viihtyivät yksinäänkin autossa ilman ongelmia (ja tuhoja). Oli varsinainen kokemus ajella autolla ympäriinsä ja nähdä niin monta maata ja kun aikatauluja ei juuri ollut, voitiin pysähtyä aina siellä missä huvitti ja näytti kivalta. Mahtavin paikka matkallamme oli ehdottomasti Tanska ja upeat dyynit, rantaa oli loputtomasti ja koirat olivat onnensa kukkuloilla kun pääsivät riehumaan veden ääreen.

Reissumme loppuhuipennus oli Maailman Voittaja -näyttely Tanskan Herningissä. Paikalla oli ihanan paljon rhodesiankoiria ja paljon myös suomalaisia mukana. Itse sain nautiskella näyttelystä turistina, shoppaillen ja kauniita koiria ihaillen, kun en ollut omia koiriani näyttelyyn ilmonnut.

Kaikki hauska päättyy aikanaan ja niin meidänkin road trip tuli päätökseen, mutta niin hauskaa kun lomalla olikin, oli myös ihanaa tulla kotiin ja halata Juuso Juusolaista. Hirveä ikävä ehti tulla muutamassa viikossa minun mustaa karvaturriani, onneksi Juuso oli ollut hyvässä hoidossa eikä ollut ehtinyt kuulema ikävöimään lainkaan.