Aava pusikossa

Elämä jatkuu. Kaikki tuntuu kuitenkin niin erilaiselta ja elämä epäreilulta. Cilla on ajatuksissani päivittäin, ja varmasti Aavan ja Juusonkin. Yksi puuttuu. Kotona sohva ja sänky tuntuvat aivan liian isoilta, kun Cillan paikka on tyhjänä. Metsälenkillä on kovin ilmeistä, että yksi tärkeä puuttuu, Aava on aivan ihmeissään kun ei ole enää painikaveria. Juusosta kun ei juuri iloa ole, toinen juoksee pitkin poikin mutaojia, keppejä kaivellen. Juusolla on aina olleet omat kuviot.

suohirviö Juuso

Ollaan onneksi lenkkeilty paljon kavereiden kanssa, jottei ole ollut ahdistavan rauhallista. Irina poikineen on ollut lenkkiseurana, sekä Heidi Martta-koiran kanssa, viime viikolla parhaat painit Aava sai aikaiseksi Myyn kanssa.

Edelleen on vain tyhjä ja hämmentynyt olo, mutta kai tämä tästä helpottaa ajan kanssa. Ikävöidä täytyy kun ikävä on.