Hui, onpas tässä hurahtanut useita päiviä ilman päivityksiä. Te kaikki blogini lukijat varmaan jo ihmettelette minne olemme kadonneet. Katosimme viikonlopuksi Piikkiöön ja Halikkoon, mutta nyt olemme takaisin Helsingissä, tietokoneen ääressä.

Oli tosiaan hauska ja mielenkiintoinen viikonloppu. Lauantaina menin Pikkiöön ja pääsin seuraamaan ystävieni jälkitreenejä. Sellaisia treenejä, missä koirat oikeasti osaa jo hienosti jäljestää. Tein myös Aavalle jäljen ja sain uusia vinkkejä, miten tästä eteenpäin. Ja ilokseni myös ihan positiivista palautetta. Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa katsomassa palveluskoirien metsäjälkikoetta. Se oli varsin  mielenkiintoista, siellä näki kaikennäköistä yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.

Matkalla kotiinpäin, pysähdyttiin Halikkoon tapaamaan Sannaa ja Zicoa, jotka ovat sinne muuttaneet. Suuri pettymys meille, ajomatka yhteisiin treeneihin ja näkemiseen yleensäkin kasvoi aika reilusti.  Onneksi mulla on tuo uusi auto, jolla tykkään ajella. :) 

Kaverukset


Sanna oli tehnyt meille jo jäljet etukäteen ja pääsimme heti niitä ajamaan. Aava oli parempi kuin pitkään aikaan, hieman hidastin sen vauhtia, ja tyttö teki tarkkaa työtä. Jäljen jälkeen kysyin Sannalta kuinka paljon oli hajustanut jälkeä ja kuulemma vain kerran jäljen aikana. Mua nauratti kun itse kun olen tehnyt jälkiä niin hajustan varmaan kymmenen askeleen välein. Nyt kun jälki oli huomattavasti haastavampi niin Aava tekikin paremmin töitä. Tuli todella hyvä mieli jäljen jälkeen, jeejee. Zicon jäljen jälkeen lähdettiin koko porukka metsään tarpomaan ja löytyipä sieltä hiekkakuoppiakin, missä koirien pakarat joutuikin koetukselle. Sitkeästi kaikki kolme veti ylös ja alas kuopalla, lihaksille töitä.  Meno oli sellaista tavallista, kaahausta. Aivan huippulenkki, kiitti Sannalle seurasta ja kuvista!