Huh huh, tultiin just Juuson kanssa kotiin uimasta. Ollaan käyty nyt kevään ajan kerran kuussa uiskentelemassa Hyvinkäällä ja on ollut tosi hauskaa. Juuso on täysin rakastunut siihen puuhaan.

Täytyy kyllä sanoa, että on toi mun Juuso kyllä niin hölmöhömelö kun olla ja voi. Äsken kun tultiin sisään, Juuso juoksi täysiä sisään ja sit se tuli mua ikäänkuin vastaan tanssien ja ulvoen. Samalla lailla kun aina jonkun tullessa kotiin. Unohtikohan se siinä sekunnisaa, että oli ollut mun mukana?! Ulvominen/komentaminen sitten jatkui ja Juuso johdatti mut keittiöön, sillä oli selvästi nälkä. Ajattelin, että uiminen oli niin kovin rankkaa, että pojalle oli tullut vatsaan kamala ruokatyhjiö ja annoin vähän mahan täytettä. (Miten niin meillä koirat määrää...) Juuso söi ja tuli sitten mun viereen ja alkoi maiskuttamaan. Se maiskutteli, heitti kieltään joka suuntaan suustaan. Mä siinä hetken sitä kuuntelin ja ajattelin kurkata sinne suuhun, että mikä vaivaa. Otin huulista kiinni ja kauhistuin, sillä oli aivan hervoton patti ylähuulessa ja mulla ehti käydä mielessä vaikka mitkä kasvaimet ja kuolema. Nostin sitä huulta ja yllätysyllätys, sieltä tipahtikin ruokapapana. Siis mä en voi muuta kun nauraa tolle tollolle, se säätää ja säheltää, heittää ruokansa huuleen osaamatta ottaa sitä pois. Onneksi ei tullut kuolema siis vielä.

hullun kiilto silmissä