Koirat joutuivat tänään töihin, vetohommiin. Koirat tosin vaikuttivat varsin iloisilta tästä hommasta, menivät melkein innosta sekaisin. Ostettiin Ninan kanssa itsellemme minisukset ja valjastettiin sitten koirat eteemme. Ensin kokeili Aava ja sitten Eddie, molemmat vetivät hienosti! Tosin kumpikin oli hieman ihmeissään kun kehuja sateli heti kun remmi kiristyi, mutta kummasti kuitenkin vauhti vain kasvoi.

Juusokin oli pakko päästää vetämään. Olin melko varma, että Juuso olisi varsin taitava kyseisessä hommassa, sillä en ole vielä viiden vuoden aikana osannut opettaa Juusolle, että remmissä EI vedetä. Arvasin, että Juuso vetää, mutta en tiennytkään minkälainen rekikoira Juuso onkaan. Kun Juuso oli valjastettu ja seisoin suksineni siinä vieressä ja käskin Juusoa odottamaan ennen kuin lähtee liikkeelle niin Juuso alkoikin haukkua kuin mikäkin husky. Ihan hassu. Ihan pro.

Cilla saa vielä odottaa ensi talvea ennen kuin uskallan ottaa sen vetämään, melko rankkaa puuhaa kuitenkin.

Koirat pääsivät jälleen kerran tänään Hyvinkään koirauimalaan polskimaan, seurana Kaisa ja koirat. Cillakin alkoi lievästi pitää uimisesta, meillä ei ollut tänään uittajaa ja Cilander oli paljon rennommassa mielentilassa. Tänään Cillan saamiseksi veteen riitti ihan vain kevyt tuuppaus :) Eikä tytön jalatkaan polskineet pinnan päällä, vaan uinti alkoi näyttää hyvältä. Cilla rentoutui vedessä jopa niin, että pystyi ottamaan sieltä leluja suuhunsa... jos vain ehti ennen Juuso-rosvoa. Juuso veti taas puolituntisen ihan raivopäänä poimien vedestä kaikki lelut, leluja saattoi olla samanaikaisesti suussa kolmekin, enempää ei leuat vissiin antaneet periksi. Myös törkeitä varkauksia nähtiin kun Juuso kaappasi tyttöjen poimimat lelut itselleen. Juuso on possu. Kaikki koirulit uivat paljon ja oli tosi hauskaa. Myös Kaisan koirat oli varsinaisia vesipetoja. Pinni muistutti innokkuudessaan lähinnä Juusoa, Prada joka oli esimmäistä kertaa altaassa ui myös kuin vanha tekijä ja Peppi villiintyi täysin. On kyllä lystiä puuhaa.

Juuson katse jo seuraavassa lelussa...

Aava sanoo bulibuli

super-Cilla

Cilla esineruudussa

Minä tiedän! Vie ne ensin uimaan, sitten menee tekemään tottista ja agilityä niiden kanssa. Seuraavana päivänä aloittaa esineruututreeneillä, ja sitten jatkaa taas tottistellen ja agilityesteitä hypehtien. Sitten kun tulee kotiin, ovat koirat aivan poikki. Näin ainakin meillä.

Meillä oli todellakin tehokas viikonloppu, touhuttiin kertakaikkisen paljon, vähän kaikkea. Aloitettiin menemällä Hyvinkään koirauimalaan uittamaan koiria pitkästä aikaa. Juuso ja Aava osasivat uida ihan itse, ilman pelastusliivejä tai uittajaa, ovathan ne ennenkin osanneet. Cilla puolestaan sai liivit päälleen ja joutui setä uittajan opastukseen. Cillaa ällötti sekä vesi, että uittaja. Neidin ilmeet olivat niin huvittavia kun joutui veteen polskimaan vieraan ihmisen kanssa. Loppujen lopuksi Cilander ei antautunut uittajahirviölle enää kiinni, mutta suostui sitten minun pienellä painostuksella uimaan ihan itsekseen. Loppu hyvin siis. Cilla on ainakin vakaasti sitä mieltä, että ensi kerralla ei tarvita enää uittajaa :)

Cilla vauhdissa :)

Kun kaikki koirat olivat polskineet, lähdimme jatkamaan matkaa Tampereelle. Kaisa oli varannut meille hallivuorot agilityyn sekä tottikseen eiliseksi sekä tälle päivälle. Aava totteli molempina päivinä oikein kivasti. Otettiin paikallaan makuuta, seuraamista, käännöksiä, luoksetuloa. Tänään Aava suoritti ensimmäistä kertaa täydellisen a-este noudon, kapulan kanssa. Olen niin tyytyväinen.

Paikallaan makailijat Prada ja Aava

Cillan kanssa otin vain hyvin vähän tottista. Motivointiongelmia on edelleen, välillä tyttö kuuntelee ja toimiii ihan innokkaasti, mutta sitten alkaakin vain haistelemaan ja touhuaa omiaan. Ei niin. Edistystä on kuitenkin tapahtunut, joten kyllä se varmasti pikkuhiljaa kehittyy, näin toivon ja uskon.

Cilla pääsi myös agiliitämään. Agilitystä onkin tulossa uusi harrastuksemme. Kaisa opasti meitä hyvään alkuun ja Cilla olikin todella kinnostunut esteistä. Cilla kokeili hyppyesteitä, rengasta, putkeenkin hujahti sekä käveli puomia. Olen aivan varma, että agilitystä tulee vielä hauska harrastus meille. Cilla pääsee siinä toteuttamaan itseään, saa hyppiä sekä juosta :)

Tänään teimme myös esineruudun koirille. Juuson rooli tässä oli ruudun tallaaminen, Juuson mielestä tehtävä olikin oikein mukava kun sai pomppia hangessa Pepin kanssa. Otin ruutuun ensin Aavan, ruutuun oli viety kaksi esinettä, crocs-sandaali sekä kaulapanta. Aava etsi ensimmäistä esinettä ikuisuden ja vihdoin kun crocs löytyi, Aava totesi ettei moista voi suuhun ottaa. Kävin sitten näyttämässä esineen Aavalle ja kun lähetin tytön ruutuun uudestaan, toi tyttö kengän mukanaan. Lähetin vielä etsimään toisen esineen ja se löytyikin suht nopeasti ja palautettiin normaalisti.

Ällö popo...

Cilla suoriutui esineruudusta todella hyvin. Lähetin tytön ruutuun ja Cilla sai kaulapannasta hajun melkein heti ja haki sen minulle ilman ongelmia. Se meni niin hyvin, että jätin sen siihen yhteen esineeseen, se riitti tänään.

Kaiken kaikkiaan ihan huippuhauska viikonloppu, vaikkakin melko uuvuttava. Nyt levätään :)

Ulkona on taas niin kylmä etteivät tytöt halua olla siellä, joten olen ottanut kuvia ainoastaan Juusosta joka nauttii lumesta eikä välitä kylmyydestä. Otin tänään joka talvisen kuvasarjan Juuson lumessa möyrimisestä, sitä tuo koiruus harrastaa joka ulkoilukerta.

Tällä viikolla ollaan nautittu kovasti metsälenkeistä, sekä käyty jäällä tarpomassa. Harmillisesti kylmä sää on palannut, joten mitään yltiöpitkiä lenkkejä ei olla tehty. Ei vain tarrrrkene. Eilen saatiin lenkkiseuraksi Heidi ja ihana, sekarotuinen Martta.

Tänään menin töihin aamuvuoroon, joten otin koiruudet mukaan töihin, jotta ehdittiin vielä töiden jälkeen metsään ennen pimeää. Töissä ollessani otin Aavalta tikit pois korvasta, haava on melko hyvässä kunnossa, mutta korvan kärki on edelleen auki... arvatenkin. Ongelmakorvainen kun on muutenkin. Teipit siis pysyy vielä korvissa.

Juuson kohokohta tänään työpäiväni aikana oli kun poika pääsi vesijuoksumatolle kävelemään. Juuso oli kuin vanha konkari ja nautti täysin rinnoin vesikävelystään. Juuso (raukka) joutui myös neulatyynyksi kun harjoittelin verinäytteen ottoa. Luulin siis osaavani ottaa koirasta verta, yleensä osaankin, mutta Juusoa sohin tänään varsin taitavasti löytämättä suonta. Mielenkiintoista. Onneksi Juuso esitti urheaa, eikä näyttänyt kärsivän ja lopulta verinäyte saatiinkin. Verestä katsotaan nyt Juuson epilepsialääkityksen taso. Juusollahan ei ole ollut ainuttakaan kohtausta sen jälkeen kun lääkitys aloitettiin puolitoista vuotta sitten ja nyt mahdollisesti aletaan lääkitystä alentamaan. Toivotaan, että koira pysyy kohtauksettomanana sittenkin :)